Suruviestit

Sota-ajan suruviestit, kulttuurihistoriallisesti arvokasta perintöä

Suomen sodissa 1939-45 kuoli yli 90 000 sotilasta. Suomi oli ainoa toiseen maailmansotaan osallistunut maa, joka pyrki suunnitelmallisesti saamaan kaatuneet sotilaansa kotiseudun sankarihautoihin. Kaatuneitten kotiin lähetettyjen suruviestien  sisältö on ollut tähän saakka lähinnä vain kaatuneitten omaisten tiedossa - nyt tätä kulttuurihistoriallisesti arvokasta aineistoa on koottu yksiin kansiin.

Suruviestien kerääminen käynnistyi Suomi 100-juhlavuoden aikana liiton hallituksen jäsenen, KT Kaija Sepposen toimesta. Nyt valmistuneessa koosteessa on suruviestejä ympäri Suomen.

Taustatietoa kaatumisilmoituksiin liittyen

Ylimääräisten sotaharjoitusten alkaessa kaatumisilmoitusten teosta ei ollut minkäänlaisia ohjeita vaan ilmoitukset olivat vapaamuotoisia Yleensä pyrittiin osanoton ja lohdutuksen lisäksi kertomaan jotakin kaatuneen viimeisistä hetkistä tai toivomuksista.

Taistelutoiminnan alettua sotarovasti antoi 3.12.1939 kaikkia sotilaspastoreita koskevan määräyksen, jonka mukaan heidän tuli ilmoittaa tietoonsa tulleet kaatumis- ja katoamistapaukset kenttäpostin kautta Kotijoukkojen esikunnalle. Sen tuli välittää tieto suojeluskuntapiirin kautta kirkkoherralle, edelleen henkilökohtaisesti omaisille vietäväksi. Kotijoukkojen rovastintoimisto antoi kaatumisilmoituksia myös suojeluskuntapiirien kautta,jolloin tiedon vei suojeluskunnan edustaja. Ilmoitus annettiin ennakkoilmoituksena puhelimitse tai sähkeitse ja varmistettiin vielä kirjallisesti vakiokaavaketta käyttäen.

Virallisia ilmoituksia kaatuneista saatiin joulukuun 1939 puolivälissä. Kotijoukkojen esikunnan rovastintoimisto lähetti kaatuneen omaisille Mannerheim-adressin tai seurakunnan kirkkoherra vei sen henkilökohtaisesti. Adressin tekstin oli laatinut professori Yrjö E A Alanen ja sen oli piirtänyt Hugo Trentzsch. Mannerheim hyväksyi adressin 3.12.1939. Kuva Mannerheim-adressista tekstin lopussa. Lähde Pelon kotiarkisto.

Surusanoman viejän raskas osa

"Kirkkoherrojen tilanne ei ollut helppo. Heidän oli joka päivä tavattava itkeviä ihmisiä. Kirkkoherrat joutuivat vastaamaan omaisten mitä erilaisimpiin kysymyksiin sekä puhelimitse että kirjeitse. Usein vastaaminen oli tuskallista, koska enempää ei voinut tehdä. Yleensä omaiset olivat kärsivällisiä, harvoin suru purkautui ärtymykseen tai syyttelemiseen". "Surusanoman viejien yhteinen kokemus oli, että Suomen kansa alistui suruunsa ja kesti sen urhoollisesti kuin sotilaat taistelutehtävissä. Tavallista oli, että surusanoma yhdisti ihmisiä toisiinsa, lujitti isänmaallisia tunteita ja syvensi uskonnollisuutta. Taakat koetettiin kantaa yhdessä", kertoo Suruviestejä analysoinut Kaija Sepponen

Kooste suruviesteistä: Sota-ajan suruviestit_Kaatuneitten muistopäivänä 2018

Kaija Sepposen yhteystiedot: 040 717 3750, kaijasepponen(at)gmail.com

 

Ajankohtaista

16.05.2018

Sota-ajan suruviestit, kulttuurihistoriallisesti arvokasta perintöä

Liittokokouksen kannanotto: Sotaorvot tarvitsevat kuntoutusta

Kaatuneitten Omaisten Liitto r.y.

Katuosoite: Ratamestarinkatu 9 C, 00520 Helsinki
Postiosoite: PL 600, 00521 Helsinki.
Käyntiosoite: Kellosilta 4 C. 

Puhelin: 09 8562 0061

HUOM! Huoltoviesti -lehden osoitteenmuutokset oman yhdistyksen kautta tai liiton toimistoon!

Ota yhteyttä

2 + 14 =
Ratkaise tämä pieni laskutehtävä ja anna vastaus. Esim. 1+3, anna 4.